Päivät

Seisoin lampun alla

Lähellä tolppaa

josta nappia painamalla 

voi ukon muuttaa punaisesta vihreäksi

Siten ne menivät

Kuin kaikki kädet 

joita en ehtinytkään tervehtiä

Kuluivat päivät toisensa jälkeen

helminauhana 

ilman katkoja

Ja ne mihin kerkesin mukaan

oli tunne puolinainen

orpo ja ontuva

minä onnuin sinne ja tänne

Onnuin johonkin ihan muualle

Not in Hell that's gonna happen

Not in Hell that's gonna happen

- ei sellaista tapahdu

Vaikka niinhän täällä käy

kun kaikki kaatuu ja kaiken suuren

saa kynsilleen

ja kaikki kaunis katoaa

Sinä talvena minä katosin niihin ajatuksiin

sen kaupungin kaduille

ja niihin huoneisiin

johonkin odottamattomiin ja tavoittamattomiin

Takanani se lapsuus jota niin kaipasin

Kuin käsi joka ojenettuna jostain

koskettaa kurkottaakseen taas kadotakseen

sait siitä hetken vihiä

ja se siinä

Aamut on yhä uusia

niihin nousin vain

Sinä talvena minä hävisin 

siihen suureen kaupunkiin

sen katuihin

joilla tuuli yksin yöllä puhaltaa

Puhaltaa kummien ihmisten teitä

Ja unissa kuva, leikki, lapsi, elämäni

Not In HELL THAT'S gonna HapPEn. 

Ja se tapahtuu kuitenkin. 

Sinä yönä minä tuijotin

sitä metallista mobilea 

joka ikkunan edessä roikkuu

Tuhannet päivät takana ja yhtä lailla edessä

Kuin loistavat elämän artistit

V Ä S Y M Ä T Ö N T Ä

And In Hell that's really gonna happen

Baltia

Sinä soudat venettämme

pienen pientä retkikuntaamme

Soudat Baltian järven pinnalla

Teet veteen pyöreitä renkaita

Teet airolla pyöreitä renkaita

Päilyvän järven pinnan alla

Minun tyynen ikityynen kuoren pinnan alla

Ikiaikaisen Baltian järven pinnalla

Sinä soudat veteen renkaita

Pyöreitä, laajoja, täydellisiä ympyröitä

Sinä soudat mieleni syvissä

Minä itse soudan syvissä vesissä

Ja suurten räpylöiden pyörähtelyä

Suurten silmien ihmettelyä

Ikuisuuden pyörivää liikettä

koskapa

Kuu kiertää maata

-maa aurinkoa

Aurinko universumia

ja universumi maailmankaikkeutta

Maailmankaikkeus ikuisuutta

-ikuisuus taivasta

Taivas kiertää avaruutta

ja avaruus linnunratoja

Maidonvalkeita höytyväisiä linnunratoja

Minä kierrän airoissa

kierrän Baltian järven pinnalla

Elämässäni kierrän samoissa uomissa

ja uomat samoissa radoissa

Ikiaikaisissa vanhoissa samoissa 

Ikiaikaisen Baltian järven pinnalla

tummalla häilyvällä tyynellä

laineilla

Pyöreitä renkaita kiertäviä

Muutos

Hei tuut hei meet pois

Siinä on muutokset

siinä että kaikki muuttuu

vanha katoaa ja kaatuu

Hei tuut hei meet pois

Oon yksin ja se on hyvä

Et ota sitä koskaan helpolla

se sydäntä vääntää

pienen käpristää ja kärvistää

kippuralle rintaan painaa

Sinä painoit sinetiksi ranteesi nauhaan

En siinä enää olekaan

Yöt yhä uusia

päivät myös niin

Elän ne elän ja enemmän

Heittelehtien, kierien,

Istun luennolla päivät

kynäni kirjoittaa käsittämättömiä koukeroita

järjettömiä lauseita sanojen sapiskaa

vakosamettihousuprofessorin höpinää

Sanat takertuu ja tarttuu

mieleeni ripustuu 

ruutupaperille kiertyy

herttoja, ruutuja, ässiä

Ja päivät yhä uusia

Jatkan elämääni

Elän elämääni

Nielen tabletit

haalealla vedellä huuhdon suustani

on ikävä

Kallio täyttää auton tuulilasin

On pitkä matka ajasta ikuisuuteen.

Sinne siirtyä voi 

voi lentää lailla linnun

linnun höyheneisen hapisevan

havisevan sulkien suhinan

Sihisevän sähisevän

pehmeästi leijuvan