Neljä vuodenaikaa

Sinä sanot sen
että on talvi
Sataa hiljaa harmaata lunta
Harmaalle kuolleelle maalle
kuolleen maan peitoksi
kuolleen niityn päälle
kuihtuneiden kukkien ja käpristyneiden lehtien olalle
puiden ylle ja mustalle asfaltille
Märkiä rättejä
riepuja liinoja
Hiljaa alas leijuvia
takertuvia höytyviä
Nokeentuneita helmenharmaita kauniita
kielelleni sulavia suussa sulavia
lumiliinoja lumiriepuja helmenharmaita nenäliinoja

Sinä sanot sen ja on kevät
Puissa puhkeavia silmuja
auringolle kallistelevia hiirenkorvia
suuria vihreitä kaalinlehden kokoisia
hiirenkorvia
leskenlehtiä pölyisillä ojanpientareilla
koloistaan esiin kömpiviä
muurahaisia, koppakuoriaisia, sittiäisiä, surisevia
Ensimmäiset joutsenet lammella
peilityynellä pinnalla
suurien räpylöiden pyörähdyksiä
lammen kirkkaalla pinnalla

Sinä sanot sen
ja on kesä
Kesäheinä ja heinäkesä
heinäkuu ja kesäsade
sadekuuro ja ukkosvihma
Kivi piiloutuu lasten käsiin
Kesäheiniin piiloutuu metsämarjat
punaherukat, mustikat, ahomansikat
Raskas pyykki painaa mummolan pyykkinaurua
Sadekuuron yllättämänä
huuhtomana ja pois pyyhkimänä
Kesäheinässä kesän marjat pujotettuna
Nauha kaulalle sidottuna
kauniina marjahelmenä
kielelle sulavina

Sinä sanot sen ja on syksy
Syyssateet syystuulet
Vihmoo idästä ja lännestä
vuoroviikoin vihmoo pohjoisesta ja etelästä
Sataa vettä ja sataa pisaroita
suuria auton tuulilasiin läiskähtäviä karpaloita
Syystuulen pyörittämiä lehtiä
märkään katuun märkiä takertuvia lehtiä
katuun tarttuvia kiinni liimautuvia
punaisia, keltaisia ja punakeltaisia vaahteranlehtiä